Netti käytössä. Lapsi nukkuu. Kahvi on kylmää. It's blogging time!
Saavuimme 9h lennon jälkeen Osakan kentälle, asioimme kehnolla japanilla autovuoraamossa, ja hyppäsimme Cubeemme nokka Fujille osoittaen!
Ajaminen oli niin hauskaa! Ukko tottui nopeasti vasemmanpuoleiseen liikenteeseen ja yleinen ajokylttyyri on todella sujuvaa. Ei sellaista saatanan poukkoilua kaistalta toiselle ja seilaamista kuten Suomessa.
Ajomatka Fujille oli pitkä, kun lapsiperheen kannalta ajatellaan. 5h kruisailua on autoilua rakastaville aikuisille ihana elämys, mutta alle 2-vuotiaalle taifuunille kyseessä oli vankikuljetus. Selviydyimme kuitenkin ilman kovin kamalaa älämölöä perille ja saimme avaimet mökkiimme. Mökki oli sopivan kokoinen, pertoolitöhöttimien lämmittämä puutalo. Kylppäri oli pirun kylmä, mutta suihkusta sai ihanan lämmintä vettä. Söimme respan pikkukyökissä maittavan illallisen ja painuimme aikaisin nukkumaan.
Heräsimme seuraavana aamuna melko virkeänä, vaikka mökin sisälömpötila olikin pudonnut jonnekin lähemmäs nollaa. Aikainen nukkumaanmeno aiheutti tosin heräämisen klo4 aamulla... onneksi uni tuli vielä silmään ja nousimme lopulta 8.30 aamiaiselle. Murkinan jälkeen lähdimme Fuji vuorelle. Maisemat olivat upeita! Metsäistä vuoristomaisemaa sekä sinne tänne ripoteltuja, kukkivia sakuroita kaikkialla! Fujille ajaessa koimme hämmentävän, mutta lystikkään soivan tien. Tien reunaviivan päällä ajaessa kuulee Fuji-sanin tunnusmusiikin renkaissa. Weird ass shit, mutta todella hauskaa! Tuntemattomasta syystä itsenäisiä autoilijoita ei päästetty kuin 2,2km korkeuteen, mutta meille se sekin oli todella suuri nautinto. Käväisimme ostoksilla Fujin kaupungissa ja ajelimme ympäri seutua bongaillen joitakin pikkunähtävyyksiä. Kävimme mm. leppakkoluolassa! Siellä ei ollut lepakoita. Paikallinen koululaisryhmä ihmetteli meitä supatellen 'gaijin', länkkäri.
Mökkiimme sijaitsi suht lähellä surullisen suosittua Aokigahara-puistoaluetta. Paikkaa voi verrata San Fransiscon Golden Bridgeen. Emme tulleetkaan käyneeksi siellä, koska tyttö nukahti juuri ajaessamme aikan ohi. Kenties parempi niin. Olisimme saattaneet kävelyn aikana bongata arjen alle musertuneen pukumiehen puusta roikkumasta.
Kaikenkaikkiaan ajelu Fujilla oli ihastuttava kokemus ja itse Fuji-san on vaikuttavan jylhä ja kaunis näky, kun sen niin läheltä näkee. Kateeksi käy Fujin ja naapuri-kylien asukkaita maisemistaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti