Reissun tärkein aikataulutettu ohjelma koittaisi tänään, 15.4! Minulle oli myönnetty luo osallistua Ariga-sensein treeneihin Sakun kaupungissa. Lisäksi olin saanut Arigalt viestin, että maanantaiset treenit vetäisikin hänen sijaansa Endo-shihan! paremmaksi ei enää mene! Todella suuri kunnia vasta muutaman vuoden verran treenanneelle kaaliaivolle, joka hädintuskin pysyy seisoessaankaan tolpillaan. Odotin treenejä kovasti; oppisin varmasti uutta ja saisin tavata koulukunnan isoimmat kihot! Mutta ensin ruoka.
Löysimme hotellin vierestä nastan mestan, jossa pöytiin oli integroitu grilli. Valitsimme pöydän, jossa lisäksi istuttiin tatamilla olevilla tyynyillä. Mätöt haettiin kattavalla buffet-tiskiltä, ja grilliin nakattiin, mitä lystättiin. Lihaa, kanaa, mereneläviä. lisukkeina oli salaattia ja juotavaa. Lysti ei maksanut juurikaan, ja aikaa herkutteluun oli lounaalla 90minuuttia. Ihana kokemus! Tätä uudestaan!
Treenit koittivat. Oppilaat olivat ihmeissään 'gaijin-oppilaasta' heidän treeneissään. Selän tatuointi ihmetytti lisää. Porukka otti minut silti hyvin vastaan juteltuani heille japaniksi ja mainittuna, etten missään nimessä ole jenkki, vaan Suomesta. Kuhina kävi, sillä Endo oli vetämässä treenit.
Endo ei saapunutkaan. Sen sijaan saimme nauttia Kobayashi-sensein suwariwaza-treeneistä. Polvet lauloivat Painkilleria, mutta hymyssä suin treenasin!
Ariga lupasi heittää minut takaisin hotellille, joten jäin odottamaan. Muut olivat jo lähteneet ja viimeisenä poistui vielä eräs kundi. Hän kiitti minua treeneistä ja poistui. 2minuuti kuluttua hän syöksyi silmät loistaen takaisin dojolle.
'Sihan kimashita!!', hän vouhotti. (Shihan saapui) Ariga, Kobayashi ja joku friidu pyyhälsivät kiireen vilkkaa eteiseen odottamaan saapuvaa joukkiota. Muutama pukumies tuli eteiseen, ja heidän joukossaan harmaahiuksinen Endo-saihan posket punoittaen, silmät utuisina.
Ei.Voi.Olla.
Ariga esitteli minut shihanille, joka ihmeissään huudahti 'Heeeeee?' Esittäydyin ja jutustelin niitä näitä shihanin kanssa. Hän kyseli, tuleeko Tokyoon, ja miksi olen kiinnostunut Japanista. Lisäksi hän uteli, miksi menen jo takaisin hotellille, enkä jää heidän kanssaan dojolle. Vastaukseni 'mies ja lapsi odottavat' aiheutti hyväntuulista kohinaa. Olen japanilaisittain hyvin nuori vaimo ja äiti. Niin kai Suomessakin. Vaan en suvussamme. Endo mutkisti huuliaan ja nyökytteli. Tosi harmi, etten jäänyt heidän kanssaan juhlimaan, mutta kai te nyt Tokyoon tulette? Vastasin jo kolmatta kertaa, että olemme juuri tulleen pääkaupungista, ja että kenties seuraavalla reissulla sitten.
Ariga alkoi käydä kärsimättömäksi ja toivotti Edolle joukkoineen hyvät illanjatkot ja palasimme hotellille. Ensitapaaminen Endo-shihanin kanssa oli minusta lystikäs. Samanlainen gubbe, kuin ne kaikki muutkin.
Aamulla Endon vaimo kokkaili miehelleen krapula-aamiaista tämän kirjoittaessa kauniita kalligrafia-kanjeja. En osannut lukea niitä. Esittelin perheeni hänelle, sittemmin ja treenasimme neljän hengen poppoolla Arigan vetämät aamutreenit. Kuulemma toisinaan aamutreeneissä ei ole ketään!
Treenit olivat rennot, mutta opettavaiset. Treenausteknilliseksi motokseni muodostui: 'Ota löysin rantein, älä jännitä'.
Annoin Ariga-senseille pienen tuliaisen, ja kiitin kovasti treeneistä. Joskus olisi mahtavaa tulla pidemmäksi aikaa Sakuun treenaamaan! Hyvästelimme tavan mukaan myös Endo-shihanin ja kiitin kunniasta saada tavata hänet.
Matkaamme jatkui tämän hämmentävän ilahduttavan ja opettavainen tapaamisen ja treenaamiseen jälkeen Takayamaan, turisteja kuhisemaan, mutta kauniiseen vuoristokylään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti