Saavuimme siis lopulta, poikkiolevien teiden ja seitsemän tunnin ajon jälkeen aurinkoiseen Kushimotoon. Käteisvaramme olivat huvenneet, ja tiedustelin respan äijältä, missä voi vaihtaa valuuttaa. Wakayaman prefektuuriin saavuttuamme huomasimme riemuksemme, ettei siellä ollut ainuttakaan 7/11 -ketjun kauppaa, josta voi nostaa ulkomaalaisella kortilla rahaa. Meillä oli hätäkassana euroja, jotka olisi siis nyt vaihdettava. Respanmäijä selitti vain, että kovin on hankalaa tämä vaihtaninen. Outo. Huomenna etsiminen pankin.
Aamu sarasti aurinkoisessa ja kuumana Kushimoton rannikolla. Tuuli oli viileä, mutta aurinko paahtoi niin kuumana, ettei palelusta ollut tietoakaan. Fujin +8 astetta oli jo kauan aikaa unohtunut, vieras käsite. Starttasimme aikaisin, ja suuntasimme paikalliseen pankkiin. Olimme saaneet ajo-ohjeet ystävälliseltä K-kioskin myyjättäreltä, ja lköysimme paikan hyvin. Pankissa tiskin takana istuva neiti katsoi hämmentyneenä ojentamiamme euroseteleitä, ja ja joutui lunttaamaan kirjasta, minkä maan valuuttaa kannoimme mukana. Keskustelimme kursseista ja saimme pikaisen paperinpyöriksen jälkeen hätäkassamme vaihdettua yeneiksi. Matkamme jatkui Kushimoton eteläisimpään kolkkaan, saarelle, jonne pääsee ympyränä kiertävää siltaa pitkin. Kävimme pienellä majakalla. Sen huipulla kävi jumalaton puhuri! Piipahdimme myös ostamassa minimandariineja paikalliselta kasvattajalta. On niillä hedelmillä nimikin, mutten muista sitä... Vaan kuinka paljon voi mahtua siemeniä niin pieneen hedelmään?!
Saarelta oli näkymä myös kauniille luonnonmuodostelmille. Meressä oli kiviä, jotka muistuttivat teräviä pyramideja, joita aallot hakkasivat. Maisemakalliolle pääsi kätevästi kaunista, vehreiden pensaiden ja puiden reunustamaa tietä.
Kushimoton saaret olivat nopeasti kierretty; ne eivät olleetkaan suuret. Kiinnostuimme paikallisesta aquariumista, sekä vedenalaisesta observatoriosta. Päätimme tehdä visiitin, ja kyllä kannatti! Erilaiset kalaset ja muut merenelävät olivat ihastuttavia! Toiset puhtaasti kauneutensa vuoksi, toiset siksi, että en voi olla ihastumatta myrkylliseen olentoon, joka nököttää pohjahiekassa naama rutussa näyttäen siltä, että joku on juuri syönyt viimeisen keksin sen nenän edestä. Nöf. <3
Observatioriokin oli jännä. Näin pienen palan Tyynen valtameren pohjaa, ja sen eliöstöä. Suomessa vastaavanlaisessa rantavedessä näkisi korkeintaan pahasti eksyneen ahvenen ja rakkolevää. Nyt näkyi korallia, kummallisia merikukkia ja erilaisia kalalajeja; paikallisten ahvenia, mutta minulle hienoja eksoottisia kaloja!
Söimme mätöt paikallisessa ravintolassa, odotimme vaippoja, ja palasimme hotellille. Yllätykseksemme tapasimme hotellilla jakkupuvussa työskentelevän naisen, joka tervehti meidä iloisesti. hän oli sama mimmi, joka oli auttanut meitä edellisiltana pankin osoitteen kanssa k-kioskilla. Hänellä oli kaksi työpaikkaa.
Lapsi kävi kierroksilla ja paiskoi kaikki kamat pitkin seiniä, joten loppuillan ohjelma oli sovitettu sen mukaan. :D
Aamulla koittaisi paluu pohjoisempaan, Kyotoon. Nousimme aikaisin, ja laskeuduimme huoneessamme respaan. Ollessamme aikeissa poistua hotellista, se samainen K-kioskin mimmi saapui jälleen luoksemme hyvästelemään, taas eri työasu yllään! Vastahan hän viime iltana oli töissä! Japanilainen työahkeruus jaksaa yllättää...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti