Tokyo

Jätimme siis Fujin kauniit maisemat taaksemme ja suuntasimme metropoliin. Odotin messevää automäärää ja miljoonia kaistoja, mutta oikeastaan meno vaikutti lähinnä Helsingiltä. Vähän isommalta vain, eikä niin sekavalta. Ukko saattoi olla toista mieltä... Ajon Fujilta Tokyoon vei taukoineen nelisen tuntia, koska ajoimme maisemareittiä. Tyttö alkoi käydä takapenkillä kuumana, mutta keksin ihan uuden keinon, jolla sain hänet rauhoittumaan; beef jerky!! Ostan niitä vastaavan varalle koko laatikollisen paluumatkaa varten!
  Hotelli löytyi ilman virhekäännöksiä. Veimme kamat huoneeseemme ja kävimme marketissa ruokaostoksilla. Söimme pussikeittoa ja vartaita, koska meillä alkoi olla kiire ensimmäiseen tapaamiseen. Klo18 Suzuki saapui aulaan mukanaan valtava kassi tavaraa. Hän oli tilannut minulta Beatles-kirjoja kokoelmaansa. Sovimme huomisaamun treffeistä tarkemmin ja samalla Suzuki avasi kassit. Hän oli tuonut lahjana kuvankauniita hina-nukkeja tytölle! Olin niin otettu ja ihmeissäni nukkejen kauneudesta, etten ensin ymmärtänyt, että Suzuki oli tosiaan antamassa nukkeja lahjaksi! Luulin hänen aikovan esittää niillä tytölle esityksen tai jotain! Suzuki poistui diskreetisti melko pian ja mekin siirryimme pehkuihin. Sänky oli melko pieni... Pariskunta mahtuisi nukkumaan siinä hyvin lusikka-asennossa, mutta jos kasaan lisätään metrin lapsi, meno menee ahtaanpuoleiseksi. Minä nukahdin kuin nurjalla lyötynä vaikka tyttö mölisikin ja riehui varmaan tunnin maatepaniessa.
  Aamulla heräsimme klo7 viereisen huoneen puhelimen värinään. Minä olin pirteä kuin peipponen ja innoissani tulevasta päivästä Suzukin kanssa! Ukko örisi äreät aamujoikunsa, mutta nousi silti kunniakkaasti nukuttuaan yönsä ilman peittoa, muutaman tunnin pätkissä. Aamiainen oli herkku. Suzuki saapui yllättäen myöhässä. Hetken jo pelkäsin tuominen kirjojen olleen rytyssä tai naarmuilla, jonka vuoksi nainen olisi tehnyt oharit kostoksi. Ei, hän saapui puuskuttaen, mukanaan vielä kolmas upea hina-nukke ukon vanhemmille tuliaisiksi! ...tarvitsemme kolmannen matkalaukun sittenkin...

Suzuki oli luvannut opastaa meidät Asakusaan. Paikka oli oikein kaunis, kun unohdetaan kaikki turistikojut. Kuulemma Suzukin lapsuusajalla paikka ei ollut niin suosittu, eikä niin täynnä krääsäkojuja. Kuljimme kohti kaunista temppeliä. sen edustalla oli suitsukepesä täynnä suistukkeita, joiden savun hengittely kuulemma tekee hyvää. Katselin, kuinka eräs gubbe löyhytteli savuja sieraimiinsa ja imitoin. Sain savua silmääni, mutta ehkä karkotin jonkun riivahengen. Kävimme temppelissä sisällä, nakkasin kolikoita oven edustalla olevaan säiliöön ja rukoilin hyvää onnea kaikille. Sisällä oli kaunista, sekä munkkeja rukoilemassa. Tunsin suurta kunnioitusta heitä kohtaan, vaikken koko uskonnosta mitään juuri tiedäkään. Kiersimme temppelin jälkeen vielä  pari pikkukatua, jonka jälkeen Suzuki vei meidät Tokyo SkyTreelle. Emme menneet ylös, mutta ihastelimme maamerkkiä alhaalta käsin.
 Suzuki kyseli, minne mielimme seuraavaksi. Minä en ollut vielä nähnyt keisarillista puutarhaa, joten suuntasimme sinne, vaikka ukolle tämä oli jo tuttu nähtävyys. Kävimme tätä ennen syömässä Tokyon pääasemalla. biffasimme Suzukille ruoat. se nyt oli vähintä mitä voimme tehdä (jos 3kirjan tilaamista janronttaamista Japaniin ei lasketa). Rupattelimme niitä näitä. Minusta oli mukavaa harjoittaa kielitaitoa. Kuulunymmärtäminen oli usein vaikeaa, mutta korva harjaantunee matkan aikana. Ruoka oli hyvää. Gochisousama deshita.
Tuntui todella kummalliselta, kuinka Tokyon kaltaisen hälyn ja korkeiden rakennusten keskellä yhtäkkiä hiljenee ja ihmismassat katoavat. Sakurat kukkivat yhä ja kävely puutarhassa rentoutti, vaikken Asakusan hälinää sinänsä stressaavana pitänytkään.
  Keisarillisen puutarhan jälkeen Suzuki ystävällisesti opasti meidän Shibuya Archery Shoppiin. Se. Oli ukolle suuri ilo, sillä hän löysi itselleen laadukkaan tähtäimen jouseensa. Suzuki oli myös iloinen voidessaan auttaa liikkeen löytämisessä.
  Tämän jälkeen palasimme hotellille. Tyttö alkoi väsyä, kuten mekin. Suzuki opasti meidän vielä takaisin hotellille, muttei viipynyt respassa sen pidempään, vaan oli jo viivaan poistumassa. Kiitimme suuresti opastamisesta ja sanoin toivovani voitamme tavata uudelleen joskus. Aion kyllä pitää yhteyttä Suzukiin jatkossakin.