Ariga-sensein aamutreeneissä energisöimänä ajoimme vuoristotietä kauniiseen Takayamaan. Maisemat olivat ihastuttavia, sekä huvittavia. Noustessamme reitillämme yhä korkeammalle, tiellä alkoi olla lunta. Alunperin aikomamme tie oli suljettu luultavasti lumen vuoksi, joten menimme 'tylsempää' tietä. Pita ja. Vuoria liukui ympärillämme koko matkan perille asti.
Takayamaan keskusta oli turismin vuoksi saanut katukuvaansa krääsäkojuja, vaikka paljon ihastuttavia paikallistenkin suosimia puoteja näkyi. Ohitsemme joulukortteja vähän väliä länsimaalaisia turisteja karttoineen ja rinkkoineen. Fiilis kuolee saman tien, ja menimme suoraan ryokanille. Ryokanille Murayama oli ihastuttava! Huone oli suuri, ja istahdin heti teelle heitettyäni omat nihkeät releeni nurkkaan ja vedettyäni yukatan ylleni. Innostuin ryokanin teepöydästä. Haluan viimeistään tulevaan omakotitaloomme samanlaisen matalan pöydän tyynyineen ja teesetteineen, jotta voin nauttia teetä 'hianostuneesti'. Ennen ruokailua kävimme pienellä kävelyllä ryokanin lähistöllä.
Illallinen oli yltäkylläinen ja maukas. Vaikka tatamisalissa oli lisäksemme muita länkkäreitä, nautimme ateriasta perinteikkäässä huoneessa. Ruokaa tuli pöytään nopeammin kuin saimme syötyä. 2-vuotiaammekin jaksoi suhteellisen hienosti syödä koko ateria ajan. Silloin kun hän ei jaksanut, sai hän viihdyttää itseään iPadillamme, jotta saimme syötyä.
Maittavaillallisen jälkeen kömmimme jo punkkaan. Pitkät ajopäivät vuoristossa ovat yllättävän uuvuttavia, varsinkin kuskille. Aamulla söimme vielä aamiaista, ja suuntasimme kohti Naraa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti