Henkiinherättelyä

Jaahas. Yli vuosi on mennyt edellisestä kirjoituksestani.
Sekä ei tarkoita, etteikö asioita olisi tapahtunut. Paljon on tapahtunut.
Mentiin naimisiin, tuli vauva, vauva kasvoi. Nyt pian 2-vuotias taaperomme ilahduttaa kanssaihmisiämme taifuuninomaisella lämmöllä. Pieni terminaattorimme. <3

Pian palaan arjen pyörään. Joulun välipäivistä maaliskuuhun olen painanut duunia Haikkon hotellissa kerrossiivoojana. Rankkaa, mutta omalla tavallaan leppoisaa työtä. Tästä lähtien annan hotellissa aina tippiä!

Hotelleista puheenollen... Olemme lähdössä 3viikon kuluttua vaatimattomalle parin viikon road tripille Japaniin. Kick ass!
Tapaan kirjekavereitani ja kierrämme ristiin rastiin Honshu-saaren keskiosia. Treeneissäkin käyn! Minut otetaan vastaan Endo-sensijaan kotisalille Sakuun, ja osallistun kaksiin Ariga-sensein (Endon seuraaja) treeneihin, jonka jälkeen jatkamme matkaa.
Olen touhottanut matkaa siitä päivästä, kun odotimme liput! Lähdön lähestyessä fiilis vain nousee.

Vaikka olemme aikeissa ajella fiilistellen ympäri paikallisia pikkukyliä, meille on kehittynyt jonkinasteinen suunnitelma. Osaksi lapsen vuoksi ja osaksi niiden muutamien must-see -paikkojen vuoksi.
Heti Oakan kentältä lähtiessämme meillä on edessä koko päivän ajo Fujille, jossa meillä on mökki varattuja pariksi päiväksi. Makkarat mukaan.
Fujilta hurautamme kolmeksi päiväksi Tokyoon ottamaan annokseni kulttuurishokkia. Annan myös Suzukin tilaamat kirjat hänelle ja hän näyttänee meille muutaman mielenkiintoisen paikan.
Tokyon ja Harajukun kirpparien koluamisen jälkeen edessä ovat treenit! Sakusta suuntaamme serpenttiinitietä pitkin Takayamaan. Hölmösti missaamme muutamalla päivällä paikalliset festivaalit, mutta ehkä ensi kerralla.
Takayamasta ajelemme Naraan, josta edelleen aivan Wakayaman perefektuurin eteläisimpään osaan, Kii-Oshima -saarelle palmujen alle istumaan.
Lököttelyn jälkeen palaamme pohjoisemmaksi, nauttimaan Kyoton geisha-fessuista.
Lopulta vietämme päivän Osakassa jabsiirrymme kentälle, ja palaamme ankeaan koto-Suomeen.

Reissusta tulee paras ikinä! Toivon, että aika viuhahtaisi vikkelään, ja pääsemme lähtemään!
Jännittävän matkasta tekee matka itse, mutta myös se, että lapsi on mukana autoilemaan kanssamme. Kevyempi startti perheenkeskeiselle road-tripille ei tietenkään tule kuuloon.
En stressaa lapsen kanssa liikkumista. Jos aikataulu ei pidä, sitten se ei pidä, ja jätämme jotain väliin.

Tulen bloggailemaan tänne matkakuvia ja kertomuksia. Ehkä.
Kiinnostuneet seuratkoon.