Pinteeseen joutunut hermopää on saatu vapautettua. Palasin dojolle, ja mieli on virkeä. Käyn treeneissä maltillisesti pari kertaa viikossa nauttien joka sekunnista, jonka vietän tatamilla. Ilokseni pääsen vielä Endo-shihanin leirillekin! Vaikkakin vain kaksiin treeneihin neljästä, se riittää minulle enemmän kuin hyvin! Yeehaw! Palannen kotiin pottuvarvas perseessä.
Japanin opiskelukin on saanut uutta puhtia natiivin yksityisopettajan mukana. Lähettelen ukolle läksyjä meilitse ja äijä korjaa ne. Hauskaa! Sain japanilaisia kirjekamujakin. Hauskaa porukkaa. JLPT N5, täältä tullaan!
Koska minulla on yhä tavallaan luppoaikaa kotona, silloin kun en ole salilla, olen taas hörhähtänyt:
aloin harjoitella lahjapakettien paketointia (ylläripylläri) japanilaiseen furoshiki-tyyliin. Eivät ne paketit kovin kauniita ole vaatimattomine kankaineen, mutta parempia niistä tulee, kuin paperilla paketoimistani lahjoista, jotka näyttävät siltä, kuin 5-vuotias olisi yrittänyt paketoida lahjat; amorfinen paperiläjä, jonka ympärille on vedetty kymmenisen kierrosta teippiä ja lätkisty valmis, tarralla varustettu rusetti päälle.
Aloin myös väkerrellä korva- ja kaulakoruja muovailumassasta. Ehkä joku hölmö niitä menee joulumyyjäisissä ostamaankin. Ompeluksiakin touhuan, mutten ole nyt käynyt kansalaisopiston kurssilla, treenit dojolla menevät päällekäin.
 |
| Ensimmäinen paketointini anopille |
 |
| Toinen paketointini äidille |
 |
| Viinipulloja paketissa |
 |
| Suklaalevy paketissa |
 |
| Korvakoruja, joo, paska kuva. Osta koru, ni näät, paremmin! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti