Usko terveydenhuoltojärjestelmään ja ihmiseen heikkenee entisestään.
Vauvalle povataan kehityshäiriöitä ja motoorisia vajaavaisuuksia ultraäänien perusteella. Kuulin, että ultratutkimusten myötä äidien abortit ovat lisääntyneet 40%. Tarkoittaako tämä siis sitä, että vammaisuus on lisääntynyt yhtä voimakkaasti? Ajatella, mikä määrä täysin terveitä lapsia on mennyt tappoon, kun äitejä pelotellaan tutkimustuloksilla ja prosenttiluvuilla. Täyttä varmuutta häiriöstä ei ole, mutta on olemassa RISKI, että lapsi on vammainen. Tietoa häiriön vakavuudesta ei myöskään ole antaa. Välttämättä mitään käytännön vikaa ei ole. Tämän hetken poikkevuudet saattavat ajan mittaa korjaantua, jolloin tämäkin lapsi saadaan sopimaan lääkäreiden standardikäyrälle. Tunnutaan unohtaneen se, että lapsi on yksilö kohdussakin. Jokainen kasvaa omaa tahtiinsa. Muutenkin ollut pohdintaa sen suhteen, millä viikolla menen epäsäännöllisen kiertoni vuoksi. Heitti ekassa ultrassa viikolla taakse päin, kun aivolohkojen leveys nyt heittää viikolla eteenpäin. Vaikuttaako muutaman millimetrin heitto niin voimakkaasti, että lapsesta tulee vakavasti vammainen? Ja tosiaan, tilanne voi korjaantua, jolloin vauva onkin ihan 'normaali'. Vaan entä, jos sieltä tuleekin jotenkin 'viallinen kappale'?
Minusta se, että lapsi tulee olemaan vilkas, vähän bönde, kömpelö tai 'sunttipää', ei ole hyväksyttävä syy tappaa omaa syntymätöntä lastaan. Vauva se on Down-vauvakin, vaikka joskus ajattelin, etten koskaan pitäisi kehitysvammaista lasta. Abortoisin tai antaisin adoptioon/hoitoon. Ehkäpä jo yksi koettu abortti vainoaa mieltäni niin voimakkaasti, ettei keskeytys tule vaihtoehtona lainkaan kysymykseen. Se tuntui silloinkin niin väärältä, vaikka kyseessä ei silloin, raskauden alkuvaiheessa, ollut kuin rypäs soluja. Siitä olisi kasvanut vauva. Kasvavaan olentoon kiintyy voimakkaasti jo positiivisen testituloksen jälkeen. En voisi kuvitellakaan tappavani vauvaa varsinkaan nyt, kun se jo vilkkaasti potkii päivittäin masussani yrittäen ehkä välittää minulle viestejä 'Äiti, miten voit? Äiti, älä liiku niin paljoa!' ...tai potkii, koska se on sen mielestä hauskaa ja jännittävää. Vaan kyllä varmaan pitäisi harkita. Ihan vain varmuuden vuoksi tapetaan tämäkin vauva, ettei vaan vahingossakaan tule mitään jälkeenjäänyttä gorgia!
Lääkäreillä on tarjota minulle jatkoa varten kromosomitutkimus lapsivedestä sekä aivojen magneettikuvaus, jolla kartoittaa tarkemmin mahdolliset kehityshäiriöt. Saan käteeni lisää numeerisia arvoja todenäköisyyksistä, jolla lapsella on vamma. Mitä mitä niillä arvoilla teen? Auttaako se vauvaa? Helpottaako tiettää, että 45% sijaan vauvalla on vain 43% mahdollisuus olla kehityshäiriöinen? En ole menossa jatkotutkimuksiin, ja harkitsen lapsen syntymän jälkeen neuvolan poisjättämistä. En aio kuunnella yhtään ininää siitä, ettei lapsi kasva nyt ihan käyrän mukaan, varmaan on jotain vikaa. Ei seiso yhdellä jalalla tai heitä kuperkeikkaa, kyllä on joku vaurio nyt aivoissa motoriikkaa hallitsevassa osassa. Jos lapsi on kivasti pulska ja tissi maistuu, se on terve. Kyllä äiti tietää, jos jossain on jotain vikaa, ja sitten mennään lääkäriin.
Maailmassa on miljoonia läskejä, anorektiokoita ja psyykkisesti sairaita ihmisiä. Eivät meinaan taatusti istu käyrälle! Heille se aika pitäisi käyttää, ei terveen lapsen tarkkailuun.
Vituttaa. Saatana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti