Sitä on niin kiireinen, ettei ehdi nauttia naimisiinmenosta laisinkaan. Asiat kaatuu niskaan ja on helvetisti hoidettavaa. On häähumua, talkoita, pöytäjuhlien järkkäilyä ja monenlaista ompelua. Täytyy saada valmiiksi housupuku pöytäjuhliin, häämekko toukokuulle, sekä erilaisia pukuja tuleviin roolipeleihin.
Vietimme onneksi ihanan rentouttavan päivän kylpylässä syöden hyvin. Löysin pellavat häämekkoni alushameeseenkin. Nautin hetkestä todella. Oli ihanaa olla rauhassa miehen kanssa hetki jossain muualla ilman, että tarvitsi päivään miettiä mitään.
Viikon päästä pitäisi minunkin päästä huilaamaan. Pöytäjuhlat, kun saa alta pois, on taas aikaa toukokuun hääjuhlien järjestelylle sekä pukuompelulle. Kevättä kohden täytyy muutenkin vähentää aktiviteetteja.
perjantai 25. helmikuuta 2011
sunnuntai 20. helmikuuta 2011
Nyt on naitu, eikun lomalle.
Perjantaina 18.02.2011 oli suuri ja ihana päivä.
Menimme naimisiin. Enää en kanna sukuni nimeä Niemi, vaan minusta tuli Kantola. Tuntuu hyvältä. Hetki maistraatissa oli nopea ja kylmän virallinen, mutta se oli odotettavissa. Menimme vihkijäisten jälkeen läheisimpien ystäviemme kanssa Porvoon Timbaaliin syömään. Nautimme skumppaa, etanoita ja ihanan mehevää karitsaa ja nieriää. Miehen niin kutsuttu bestman oli tilannut meille kakun jälkiruoaksi.
Suunnittelemme kovasti toukokuun hääjuhlia. Tunnelmasta tulee toivottavasti lämmin ja riehakas. Ei lainkaan perinteinen meininki nykyisten kaavojen mukaan. Juhlia lämmittää rautakausi. Ompelen pukuni itse Euran muinaispuvun mallin mukaan, johon lähdemme maanantaina Tallinnasta metsästämään kankaita. Villaa ja pellavaa. Samalla rentoudumme kylpylässä ja hotellin sviitissä. Hyvää ruokaa nautimme joko Olde Hansassa tai Peppersäkissä, tai molemmissa.
Pieni loma tulee tarpeeseen. Koulu ja arki alkaa taas rasittaa. Koko ajan kaatuu paskaa niskaan, joten otan kyllä ilon irti lyhyestäkin irrottautumisestamme. Kahteen päivään en ajattele mitään! Nautin olosta, ruoasta ja hypistelen kankaita... ja muuta krääsää, joka ehkä lähtee mukaan.
lauantai 5. helmikuuta 2011
Kaikenmaailman barpapapoja.
Usko terveydenhuoltojärjestelmään ja ihmiseen heikkenee entisestään.
Vauvalle povataan kehityshäiriöitä ja motoorisia vajaavaisuuksia ultraäänien perusteella. Kuulin, että ultratutkimusten myötä äidien abortit ovat lisääntyneet 40%. Tarkoittaako tämä siis sitä, että vammaisuus on lisääntynyt yhtä voimakkaasti? Ajatella, mikä määrä täysin terveitä lapsia on mennyt tappoon, kun äitejä pelotellaan tutkimustuloksilla ja prosenttiluvuilla. Täyttä varmuutta häiriöstä ei ole, mutta on olemassa RISKI, että lapsi on vammainen. Tietoa häiriön vakavuudesta ei myöskään ole antaa. Välttämättä mitään käytännön vikaa ei ole. Tämän hetken poikkevuudet saattavat ajan mittaa korjaantua, jolloin tämäkin lapsi saadaan sopimaan lääkäreiden standardikäyrälle. Tunnutaan unohtaneen se, että lapsi on yksilö kohdussakin. Jokainen kasvaa omaa tahtiinsa. Muutenkin ollut pohdintaa sen suhteen, millä viikolla menen epäsäännöllisen kiertoni vuoksi. Heitti ekassa ultrassa viikolla taakse päin, kun aivolohkojen leveys nyt heittää viikolla eteenpäin. Vaikuttaako muutaman millimetrin heitto niin voimakkaasti, että lapsesta tulee vakavasti vammainen? Ja tosiaan, tilanne voi korjaantua, jolloin vauva onkin ihan 'normaali'. Vaan entä, jos sieltä tuleekin jotenkin 'viallinen kappale'?
Minusta se, että lapsi tulee olemaan vilkas, vähän bönde, kömpelö tai 'sunttipää', ei ole hyväksyttävä syy tappaa omaa syntymätöntä lastaan. Vauva se on Down-vauvakin, vaikka joskus ajattelin, etten koskaan pitäisi kehitysvammaista lasta. Abortoisin tai antaisin adoptioon/hoitoon. Ehkäpä jo yksi koettu abortti vainoaa mieltäni niin voimakkaasti, ettei keskeytys tule vaihtoehtona lainkaan kysymykseen. Se tuntui silloinkin niin väärältä, vaikka kyseessä ei silloin, raskauden alkuvaiheessa, ollut kuin rypäs soluja. Siitä olisi kasvanut vauva. Kasvavaan olentoon kiintyy voimakkaasti jo positiivisen testituloksen jälkeen. En voisi kuvitellakaan tappavani vauvaa varsinkaan nyt, kun se jo vilkkaasti potkii päivittäin masussani yrittäen ehkä välittää minulle viestejä 'Äiti, miten voit? Äiti, älä liiku niin paljoa!' ...tai potkii, koska se on sen mielestä hauskaa ja jännittävää. Vaan kyllä varmaan pitäisi harkita. Ihan vain varmuuden vuoksi tapetaan tämäkin vauva, ettei vaan vahingossakaan tule mitään jälkeenjäänyttä gorgia!
Lääkäreillä on tarjota minulle jatkoa varten kromosomitutkimus lapsivedestä sekä aivojen magneettikuvaus, jolla kartoittaa tarkemmin mahdolliset kehityshäiriöt. Saan käteeni lisää numeerisia arvoja todenäköisyyksistä, jolla lapsella on vamma. Mitä mitä niillä arvoilla teen? Auttaako se vauvaa? Helpottaako tiettää, että 45% sijaan vauvalla on vain 43% mahdollisuus olla kehityshäiriöinen? En ole menossa jatkotutkimuksiin, ja harkitsen lapsen syntymän jälkeen neuvolan poisjättämistä. En aio kuunnella yhtään ininää siitä, ettei lapsi kasva nyt ihan käyrän mukaan, varmaan on jotain vikaa. Ei seiso yhdellä jalalla tai heitä kuperkeikkaa, kyllä on joku vaurio nyt aivoissa motoriikkaa hallitsevassa osassa. Jos lapsi on kivasti pulska ja tissi maistuu, se on terve. Kyllä äiti tietää, jos jossain on jotain vikaa, ja sitten mennään lääkäriin.
Maailmassa on miljoonia läskejä, anorektiokoita ja psyykkisesti sairaita ihmisiä. Eivät meinaan taatusti istu käyrälle! Heille se aika pitäisi käyttää, ei terveen lapsen tarkkailuun.
Vituttaa. Saatana.
Vauvalle povataan kehityshäiriöitä ja motoorisia vajaavaisuuksia ultraäänien perusteella. Kuulin, että ultratutkimusten myötä äidien abortit ovat lisääntyneet 40%. Tarkoittaako tämä siis sitä, että vammaisuus on lisääntynyt yhtä voimakkaasti? Ajatella, mikä määrä täysin terveitä lapsia on mennyt tappoon, kun äitejä pelotellaan tutkimustuloksilla ja prosenttiluvuilla. Täyttä varmuutta häiriöstä ei ole, mutta on olemassa RISKI, että lapsi on vammainen. Tietoa häiriön vakavuudesta ei myöskään ole antaa. Välttämättä mitään käytännön vikaa ei ole. Tämän hetken poikkevuudet saattavat ajan mittaa korjaantua, jolloin tämäkin lapsi saadaan sopimaan lääkäreiden standardikäyrälle. Tunnutaan unohtaneen se, että lapsi on yksilö kohdussakin. Jokainen kasvaa omaa tahtiinsa. Muutenkin ollut pohdintaa sen suhteen, millä viikolla menen epäsäännöllisen kiertoni vuoksi. Heitti ekassa ultrassa viikolla taakse päin, kun aivolohkojen leveys nyt heittää viikolla eteenpäin. Vaikuttaako muutaman millimetrin heitto niin voimakkaasti, että lapsesta tulee vakavasti vammainen? Ja tosiaan, tilanne voi korjaantua, jolloin vauva onkin ihan 'normaali'. Vaan entä, jos sieltä tuleekin jotenkin 'viallinen kappale'?
Minusta se, että lapsi tulee olemaan vilkas, vähän bönde, kömpelö tai 'sunttipää', ei ole hyväksyttävä syy tappaa omaa syntymätöntä lastaan. Vauva se on Down-vauvakin, vaikka joskus ajattelin, etten koskaan pitäisi kehitysvammaista lasta. Abortoisin tai antaisin adoptioon/hoitoon. Ehkäpä jo yksi koettu abortti vainoaa mieltäni niin voimakkaasti, ettei keskeytys tule vaihtoehtona lainkaan kysymykseen. Se tuntui silloinkin niin väärältä, vaikka kyseessä ei silloin, raskauden alkuvaiheessa, ollut kuin rypäs soluja. Siitä olisi kasvanut vauva. Kasvavaan olentoon kiintyy voimakkaasti jo positiivisen testituloksen jälkeen. En voisi kuvitellakaan tappavani vauvaa varsinkaan nyt, kun se jo vilkkaasti potkii päivittäin masussani yrittäen ehkä välittää minulle viestejä 'Äiti, miten voit? Äiti, älä liiku niin paljoa!' ...tai potkii, koska se on sen mielestä hauskaa ja jännittävää. Vaan kyllä varmaan pitäisi harkita. Ihan vain varmuuden vuoksi tapetaan tämäkin vauva, ettei vaan vahingossakaan tule mitään jälkeenjäänyttä gorgia!
Lääkäreillä on tarjota minulle jatkoa varten kromosomitutkimus lapsivedestä sekä aivojen magneettikuvaus, jolla kartoittaa tarkemmin mahdolliset kehityshäiriöt. Saan käteeni lisää numeerisia arvoja todenäköisyyksistä, jolla lapsella on vamma. Mitä mitä niillä arvoilla teen? Auttaako se vauvaa? Helpottaako tiettää, että 45% sijaan vauvalla on vain 43% mahdollisuus olla kehityshäiriöinen? En ole menossa jatkotutkimuksiin, ja harkitsen lapsen syntymän jälkeen neuvolan poisjättämistä. En aio kuunnella yhtään ininää siitä, ettei lapsi kasva nyt ihan käyrän mukaan, varmaan on jotain vikaa. Ei seiso yhdellä jalalla tai heitä kuperkeikkaa, kyllä on joku vaurio nyt aivoissa motoriikkaa hallitsevassa osassa. Jos lapsi on kivasti pulska ja tissi maistuu, se on terve. Kyllä äiti tietää, jos jossain on jotain vikaa, ja sitten mennään lääkäriin.
Maailmassa on miljoonia läskejä, anorektiokoita ja psyykkisesti sairaita ihmisiä. Eivät meinaan taatusti istu käyrälle! Heille se aika pitäisi käyttää, ei terveen lapsen tarkkailuun.
Vituttaa. Saatana.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)