Kekrin aika = syöminkien aika!
Ukon ihanat ystävät Jussi ja tyttiksensä Thip tulivat viettämään pienimuotoisia tupareita ja kekriä (lähinnä varmaan minä itsekseni sitä kekriä vietän, ku ei näitä se sillain kiinnosta).
Pöytä oli enemmän/vähemmän koreana kekriherkkuja. Laittelin alkuun kurpitsarandomjämäkasviskeittoa, jolle annoin pientä potkua chilipalosta. Ukkokulta laitteli nakkirullia. Pääruoaksi oli pinaattista katkarapuavokadopastaa ranskankermakastikkeella, ja jälkkäriksi vain-melkein-ikenet-vetäyttävää suklaamoussea. Käsinväännetyt ruisleivät jäivät syömättä, mutta yhden käärin vieraille liinaan mukaan.
Kekristä on hiljalleen tulossa mulle vähän 'henkisempi' juhla kuin ennen. Muistan edesmenneitä sytyttämällä kynttilän valokuvan viereen ja toivoisin, että koko perhe kokoontuisi yhteenkorean pöydän ääreen kiittämään luontoa antimista... olkoonkin, että suurin osa rehuista on Tarmolan K-marketista ostettuja... Enkä mää siellä mettässäkään niin kovin usein samoa, kun eksyn sinne. Mut kai sitä silti saa kiittää? Jotta sais ensi vuonnakin sieniä, marjoja ja tuoreita kasviksia anopin pellolta. :D Mitään rukouspiiriä tai muuta hömppää en pidä, vaan se, että mielessään kiittää ja kunnioittaa, riittää. Katotaan ens vuonna, ni oon tuol pellon laidalla paukuttamassa rumpua ja loilottamassa kiitosta pellon Pekolle...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti