Vauva on nyt 3-kuinen ja hyvinvoiva.
Ei, sillä ei ole vesipäätä, kuten lääkärit ensin luulivat.
Sillä ei myöskään ole Downia ja muuta vakavaa kehitysvammaa.
Se ei myöskään ole sokea.
Eikä jälkeenjäänytkään!
Vauvaltamme uupuu välikalvo aivolohkojen välistä ja hänen pikkuaivonsa ovat vähän kierot. Jos äitiä katsoo, siinä ei ole mitään ihmeteltävää. Minulta uupuu taatusti useampikin kalvo. Tällä 'vammalla' on nimikin: rhombencephalosynapsis. Lääkäri ei osannut kertoa, mitä se tarkoittaa, mutta neurologi selvensi: 'lapsessa ei ole mitään vikaa.'
End of story. Meillä on kimura-aivoinen lapsi ja olen siitä hyvästä helvetin onnellinen.
Perinnöllisyyslääkärin mielestä lapsi oltaisiin voitu abortoida. Totta kai! Epäkelpo epäsikiö. Roskakoriin, hyi. Eihän sellaisella lapsella, joka 3-kuisena kääntyy vatsalleen ja nappaa leikkikaaren leluista itse kiinni, ole mitään ihmisarvoa. Ihan vammanen ja arvoton yksilö.
Valituskirjelmää ollaan tehtailemassa, kunhan uuden kodin remontti saadaan pois alta.
Niin, ostimme rivitalopätkän. Tai mies osti. Myi sielunsa pankille. Minulle ei opiskelijana varmaan talolainaa myönnettäisikään. Olemme maalanneet nyt makuuhuoneen ja olohuoneen. Makuuhuoneesta tuli upea, vaikka itse sanonkin!Vauvanhuone on vielä maalaamatta. Siitä tulee vihreä ja seinään tulee puu ja purppuria perhosia. Ih.
Pihalle istutin kirsikkapuun. Pihtiputaan. Ensin istutin sen liian lähelle naapurin aitaa, joten tuttavan kehoituksesta siirsin sitä metrillä keskemmälle pihaa. Juuri siinä kohtaa oli niin saatanan iso kivi, ettei sitä olisi saanut kaivurillakaan pois. Kaivoin tunnin löytämättä kiven reunoja ja istutin puun kiven päälle. Kai tätäkin voi jonkin asteiseksi voitoksi kutsua.
Ensi keväänä käyn noutamassa vielä suklaakirsikan, jotta ristiinpölytys parantaisi satoa, sekä viinirypäleen taimia. Rypäleet laitan kasvamaan aitaa pitkin. Jos napurit eivät pidä tästä, nakkelen mädät marjat heidän kuistilleen! Rävellän pihalle myös yrttipenkin tai vaihtoehtoisesti istutan yrtit laatikoihin, jotka pinoan lomittain. Kirsikkapuun kaveriksi yritän löytää metalliset, valkoiseksimaalatut, sirot puutarhakalusteet. Pyöreän pöydän ja pari tuolia. Puutarhasta tulee kaunis ja siellä on mukava istua kahvilla lämpimänä päivänä. Voi hörhöys sentään.
Joku päivä täytynee käydä kaatamassa pihallemme tunkeva syreeni, se tursuaa aitamme yli juuri siihen kohtaan, johon aion istuttaa suklaakirsikan!
Vähän täytyy jäädä treenitilaakin. Jo-kataa on vaikeaa tehdä, jos kaikenmaailman puut tulevat tielle, joten sijoitan kasvit pihan reunoille. Tästä tulee ihanaa!
