Vatsa alkaa otta vauhtia kasvussa. Vauva potkii ja rymistelee kovasti ja mies ihmettelee sen rymistelyä uteliaana.
``Miten sä voit nukkua ton metelöinnen aikana?´´
Vauva tuntuu innostunvan kuullessaan miehen äänen masua vasten. Piippolan vaarista tuleekin ilmeisesti tervetulijaislaulu, ainakin isän puolelta. :)
Kuvia on otettu vähän laiskanlaisesti, en jaksa touhottaa kuvilla, mutta yleisön vaatimuksesta aina nyt viikolta 32 räpsäistiin kuva. Olo alkaa olla kuin muumimammalla ja vielä pari kuukautta on aikaa paisua! Kaksi viikkoa sitten 14.4 illalla vauva kääntyi pääalaspäin. Pää oli ollut useamman päivän oikean lonkkani yläpuolella ja lopulta pieni pyörähtikin menosuuntaan. Heti seuraavana päivänä oli kontrolliultra Meilahdessa, jossa muuten todettiin, ettei vauvalla sitten mitään vikaa olekaan, ei ainakaan sitä, mitä ensin ajateltiin, mutta jotain vikaa varmasti vielä löytyy, kun oikein kaivellaan. Kieltäydyn seuraavan kerran jälkeen enää menemästä, koska saatan pian vetäistä jotakuta turpaan...
Viikolla 27 aloin pitää myslikippoa masuni päällä syödessäni vitsaillessani masuni suurenevasta koosta.
23-viikolla koko ei vielä ollut silmiinpistävän häikäisevä, joku tahvo ei edes vielä tässä vaiheessa ulkoapäin ihan tajunnut minun odottavan vauvaa. Luuli varmaan vain vähän läskiksi.
Viikolla 21 oli jo selkeää kasvua jo havaittavissa, jota iloisena tutkiskelimme yhdessä.
Viikon 13 lopuilla (jouluna) huomasin jo pienen pieniä potkuja, vaikkei masu vielä ole saanut kuin pienen pömpötyksen. Epäilin pörinää ilmakupliksi. Jokin kuitnekin kertoi minulle sen olevan pieni kasvava vauvamme, jonka orkesterit ovat tuosta hetkestä eteen päin vain voimistuneet.
